Tulosta

1

Igor- museo on profiloitunut Porkkalan vuokra-aikaan 1944-56. Neuvostoaluetta kutsuttiin Porkkalan parenteesiksi. Museo käsittelee parenteesiajan poliittista kontekstia ja siihen liittyviä mikrohistoriallisia kertomuksia neuvostoajan elämästä vuokra-alueella ja sen ulkopuolella. Varsinaisissa näyttelytiloissa käydään esinehistorian kautta läpi mm. neuvostoperheiden arkista elämää noin 11 vuotta kestäneen parenteesiajan viitekehyksessä. Toisin kuin usein luullaan, komennus vuokra-alueelle oli neuvostostoupseereille mieleinen. He saivat ottaa perheensä mukaan ja elää ehkä hieman vapaammin kuin äiti-Venäjän alueella.

Tosin Stalinin regiimille tyypilliset puhdistukset loivat synkkää varjoaan ilmeisesti myös Porkkalan puna-armeijalaisten keskuuteen. Alueella sijaitsi krematorio, jossa nikkelimyrkytyksen saaneet niskalaukausojennetut siirtyivät unohdettujen prikaateihin. Rivisotilaiden keskuudessa komennus Porkkalaan ei ollut kovin mieleinen, koska perhe piti jättää rajan taakse ja komento oli tiukkaa lähellä vihollisaluetta. Rivisotilaiden kuolleisuusluvut olivat korkeat ainakin Kirkkonummella sijaitsevan Kolsarbyn neuvostohautuumaan hautakivistä päätellen. Edellä mainitusta löytyy lisätietoa myös Igor-museon kotisivuilta tilastojen muodossa.

Joskus kuulee kerrottavan, että Porkkalan parenteesi oli silkkaa kiusantekoa ja hyvityksen hakua talvisodan nöyryytykselle Stalinin osalta, mutta tämä ei liene koko totuus.  Usein unohtuu kansalliseen historiankirjoitukseen pohjautuvassa tulkinnassa se, että toinen maailmansota ei suinkaan ollut vielä ohi  syyskuussa 1944 välirauhan astuessa voimaan. Natsi-Saksan muodostama maihinnousu-uhka strategisesti tärkeään tykistösulkualueeseen oli käsinkosketeltava. Tykistön kantama Mäkiluodosta Viron Naissaareen oli  helposti saavutettavissa puhumattakaan Saksan ja Suomen yhteisestä miinasulusta, joka eliminoi jatkosodan aikana punalaivaston toiminnan Itämerellä.

Poliittisesti tärkeä oli myöskin se tosiasia, että neuvostotykeillä, lentokoneilla ja jalkaväkidivisioonilla uhkaamalla pystyi "neuvostovihamielisen" Suomen hallituksen halutessaan vaihtamaan Stalinille sopivammaksi. Edellä mainittu aktualisoitui konkreettiseksi vaaran vuosien 1944-1949 aikana, kun Suomi ei seurannutkaan Tsekkoslovakian kehitystä kansandemokratiaksi, vaan pysyikin itsenäisenä, kapitalistisena ja demokraattisena valtiona. Suomen itsenäisyyden varmisti osaltaan myöskin asekätkennän julkitulo, sekä kommunistien savustaminen pois ammattiliittojen johtopaikoilta. Unohtaa ei voi myöskään sitä, että Stalin oli omalla käskyllään teloituttanut tärkeimmät suomalaiset kommunistit 1930-luvun suurissa puhdistuksissa. Itsenäisyytemme säilyttämisen viitekehyksessä tärkeää oli myöskin se, että Neuvostoliitto tarvitsi kipeästi suomalaisen teollisuuden toimittamia sotakorvaustuotteita. 

Poliittisen ja sotilasstrategisen kerronnan lisäksi tämän kesäisessä näyttelyssä Igor-museossa on rakkauden teema, jossa käsitellään aikakautta ihmissuhdelähtöisesti. Museoesineiden ohella Degerbyssä voi tutustua myös varustettuun neuvostobunkkeriin, joita rakennettiin satoja vuokra-alueelle maihinnousun varalle. Lähes kaikki bunkkerit räjäytettiin ennen alueen takaisin palautusta, joten Inkoon bunkkeri on harvinaisuus, joita ei läntisestä Euroopasta juurikaan löydy.  Bunkkeri sijaitsee noin kahden kilometrin päässä museosta. Sinne pääsee mukavasti apostolinkyydillä tai vaihtoehtoisesti myös autolla.

Aseteknisen kehityksen myötä myös ydinaseuhka oli otettava neuvostoalueella huomioon. Museon aulassa on kaksi suojapukuihin sonnistautunutta mallinukkea, joista saa hyvän kuvan siitä, millaisen paineen alla kylmän sodan kontekstissa eleltiin. Porkkalan vuokra-aika ei kuitenkaan ollut neuvostosotilaille pelkästään ikävää sotaan varustautumista. Suomenlahden kalaisat vedet kiinnostivat kovasti ja kalaravinto toikin tuiki tarpeellisen lisän hieman yksipuoleiseen ja niukkaan armeijamuonitukseen. Bunkkeribongaukseen voi yhdistää myös matkan varrella olevan Gutsåkerin käytöstä poistetun hautuumaan. Edellä mainitusta Gutsåkerista erillään, aivan Igor-museon vieressä, sijaitsee Degerbyn kirkko ja varsinainen hautausmaa. Kirkon kultainen risti katosi neuvostoaikana, mutta kirkko sai uuden ristin lokakuussa 2018.

Sakari Haapamäki